Eläimellistä vitutusta

Hail Satan, kävin kouluni kanssa jossain vitun Ranuan eläinpuistossa ottamassa valokuvia raadonsyöjäpöllöistä ja vastaavista elikoista. Tässä muutama seikka miksi tästäkin voi inistä:

Ensinnäkin reissu sisälsi lähinnä video -ja valokuvausta... Elukoista. Siis hei haloo, olen toisella vuosikurssilla. Kyllä tähän mennessä osaan ottaa valokuvan jostain vitun helmipöllöstä! Kaipa ideana oli "yhteisöllistää" opiskelijoita heikäläismäisten ykkösvuosikurssin opiskelijoiden kanssa... Vitut siitä mitään tullut... Lähinnä, koska ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat ovat vitun ärsyttäviä, ylpeitä kusipääteinejä jotka kokevat olevansa vissiinkin niin vitun cooleja, ettei heidän tarvitse ottaa kontaktia muihin opiskelijoihin... Tai sitten ovat ne ääripääyksilöt jotka tekevät tämän turhankin innokkaasti. Opiskelu on kauttaaltaan perseestä...

PS: Ihan piruuttani en laita tähän yhtään niitä vitun eläinkuvia, haistakaa paska!

Vitutusmanifesti

Tällä kertaa käsittelemme turhautumisen saatanallista manifestia

Bloggerin käyttöliittymä designpolitiikassa on kautta aikain ollut yksi paskimpia systeemejä like ever. Minua vituttaa suunnattomasti kuinka vaikeaksi ollaankaan blogin ulkoasun käsitteleminen tehty. Aivan perseestä! Muistan kun tätä nykyistä ulkoasua väänsin ja millaisen työn ja tuskan takana tämä design olikaan ollut. Ja nyt kun suunnittelen blogisivuni revamppaamista, onkin mietinnän alla "Onko tämä paska sen arvoista?"

Toinen asia, mitä en ymmärrä on typerien ihmisten huumorintajuttomuus. Harrastan kieltämättä vitsailua oudoista ja tabuista asioista, kuten lapsensurmista ja saatananpalvonnasta mutta onhan se jo perkele kumma kun oma rakas äitini pitää näitä juttuja jotenkin todenperäisinä... Siis, hei haloo! Kuinka uskottava käsite elämäänsä kyllästynyt, sairauslomalta toiselle siirtyvä vajaa täysi-ikäinen nuorimies voikaan olla?

Myös vittuunnun suunnattomasti pelkästään tänne kirjoittamisesta. Kuvitteletteko oikeasti, että minua voisi vähempää kiinnostaa kirjoittaa tänne teille minun mitättömistä ongelmistani? Kaikki lähti liikkeelle huonosta  vitsistä, johon ikäänkuin jäin jumiin ja nyt kanavoin tarpeetonta ja lapsellista angstiani teidän kaikkien luettavaksi. Ainakin positiivisia puolia elämässä ovat HIMin uuden levyn ilmestyminen ja se, että tänne saa käsikirjoitus-standardejen mukaisen fontin. Tätä harvinaista herkkua ei löydy edes koulujeni tietokoneilta, mikä on mielestäni jokseenkin huvittavaa... Toisinaan myös vitun säälittävää.
Melkein pahempaa kuin näiden teini-ikäisten wannabe punaviherituhippikommareiden kapitalismivastaiset kommentit vailla minkäänsorttista syvempää perehtymistä asiaan. Vihaan vassarismia muodin vuoksi... Ja vassarismia yleensä. En todennäköisesti myöskään pidä sinusta yhtään, hyvä lukija. (Muutama harva ja valittu eliittijoukostani kyllä löytyy, mutta jätän heidät nolaamatta mainitsematta) 

"What would your favorite way to die?"

"I don't care as long as it happens now." 

Tämä neronleimaus käy usein mielessäni katsellessani vähä-älyisiä kanssaihmisiäni, toivottavasti nautitte tämänpäiväisestä kirjoituksestani. Niitä saattaa tulla vielä muutama lisääkin... Hyvää päivänjatkoa, ampukaa itsenne.

UPDATE!

Näin käyttöliittymistä puheen ollen, Windows 8 on maailman syöpä! Ei minulla muuta.

Palataas hetkeksi todellisuuteen, jooko?

On se rakkaat lukijat, perkele kumma kuinka aina palaan tänne takaisin kun kuvittelen asioiden muutuvan paremmiksi. Todellisuudessa elättelen naurettavia toiveita sielunrauhasta, vaikka tiedän etten sitä tule koskaan saamaan. Olen tuomittu tekemään tätä teidän naurunaiheenanne ikuisesti...

Mutta se mitä en ymmärrä onkin varsin mielenkiintoinen konsepti, kun kuvittelen hetken aikaa hormoonipäissäni maailman olevan mielekäs paikka, se jotenkin taianomaisesti kääntää itsensä minua vastaan. Ikäänkuin jokin korkeampi voima haluaisi minun hurmaavan huumorintajuni olevan täällä piristämässä teitä makabeerin kielenkäyttöni kanssa. Esimerkkinä kun kuljen tyytyväisenä rakkaan sumuisen kotikaupunkini raunioilla keskustassa ja kuvittelen olevan mukava maaliskuinen kevätpäivä, tytöt kohta kuljeksivat vähäpukeisina ja aurinko paistaa, sitten joku alkoholisoitunut vajukki tulee pilaamaan päiväni kysymällä minulta paljonko kello on. Kuvittelevatko he oikeasti, ettei minulla olisi parempaa tekemistä? Näkeehän sen kellon nykyään joka viidennen talon seinästäkin. Myös nämä wannabetaiteilijahipsterit osaavat ärsyttää minua kyllä maailman kusiseen tappiin asti. He ja heidän mukaoivaltavat mielipiteensä yhteiskunnasta ja vassaripiiparoinnin turmelevat ajatuksensa ovat epäloogisia ja moraaliajattelun turmelemia. Eivätkä he edes ole hyvännäköisiä... Parisuhdekumppanit ovat ylitsepääsemättömän kiintyneitä minun kaltaiseeni ihmisperseeseen, jota on elämänsä aikana vertailtu muun muassa Adolf Hitleriin ja Kyösti Pöystiin. Ehkäpä minä oikeasti tarvitsisin jotain Anonyymit Kyynikot-vertaistukiryhmää koska näin pähkinäkuoressahan minulla on kaikki hyvin, mutta sekään ei riitä vittu mihinkään.

Challenge accepted

Hei, pienet, vihreät ja rumat lukijani! Olen täällä taas turhien toiveiden elvyttelyjen jälkeen. Koska elämässäni ei ole mitään toivoa, hyväksyn kuukauden myöhässä ystävättäreni heittämän haasteenpahasen. Sitten palaankin asiaan kertomaan teille kuinka mitätön ja katkera perkele olenkaan. Here goes...

"Elikkäs sain tälläsen haasteen, (kiitti Jennyh) ja ajattelin tekaista tän nyt Salkkareita ootellessa. Tää on myös samalla mun 30. postaus!"

Haasteen ohjeet:

-Kerro 11 asiaa itsestäsi.

-Vastaa haastajan 11 kysymykseen.

-Keksi 11 uutta kysymystä

-Haasta 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa.

-Kerro bloggaajille, että olet haastanut heidät.

11 asiaa itsestäni:

1. Opiskelen media-assariksi vaihtelevalle menestyksellä. (=motivaatiolla)

2. Esikoinen.

3. Olen aina toisinaan elättelemässä turhia toiveita elämän mielekkyydestä, mutta palaan aina tänne.

4. Olen kaikkea muuta kuin ujo, mutta täysin uudet tuttavuudet tekevät minut hermostuneeksi.

5. Minulla ei ole ystäviä... Tai on, mutten halua tässä mielentilassa antaa heille kunniaa.

6. Tykkään kaakaosta. (Älkää kertoko kellekään)

7. Harrastan toisinaan masentaien novellejen vääntelyä. En osaa tehdä onnellisia loppuja, enkä oleta että omanikaan sellainen olisi.

8. Olen yllättävän hygieninen vaikka kämppäni eräänlaiselta eliölabralta näyttääkin.

9. Kaverini eivät ota minua tosissaan, kun kommentoin muotokuvaani sanoilla "Mä hymyilen enemmän."

10. Minulla on huutava rahantarve ja asun yksin. (Alivuokr. terv. tul.)

11. Pidän itseäni nerokkaana, enkä kiistä ettenkö olisi.

Kysymykset haastajalta:

1. Mikä on parasta, mitä sulle on viikon sisällä tapahtunut?

Ei tässä oo vielä juuri kerenny tapahtua, viimeviikonloppu oli kiva.

2. Mikä on lempikorusi?'

Krusifiksi.

3. Käykö joku ihminen tällä hetkellä hermoillesi? Kuka ja miksi?

Aika moni, tiedän että tämä kuulostaa todella mauttomalta mutta äitini kyllä tietää miten minut saa ärtymään.

4. Mitä aiot ostaa seuraavaksi?

Joku Macci ois kiva.

5.  Mikä on lemppari tv-ohjelmasi kautta aikojen?

Californication!

6. Rumin sana, jonka tiedät?

Vittu, silti viljelen sitä niin maan perkeleesti.

7. Minkä nimen antaisit lapsellesi, jos se olisi poika?

Broken Condom Pohjola

8. Mitä 5 asiaa ottaisit mukaan autiolle saarelle?

Kitara, kokista, aurinkovoiteen, jakkaran ja pätkän köyttä.

9. Mikä on sun lempivaatekauppa?

Cybershop.

10. Mikä ärsyttää ihmisissä kaikista eniten?

Ihmiskunnan sietämätön tyhmyys,

11. Missä haluaisit olla 10 kuluttua?

Kymmenen minkä?

Kysymykseni haastetuille:

1. Mikä olisi paras tapa kuolla?

2. Mikä on lempikorusi ja mikä on sen oikea käyttötarkoitus?

3. Haluatko sinäkin pois?

4. Millaista musiikkia kuuntelet?

5. Minua ei rehellisesti sanottuna kiinnosta pätkääkään, en todennäköisesti lukisi sitä kuitenkaan. Keksi itse loput.

Kaikki te olette haastettuja. (Ja perseestä)