Voi vitutuksen multihuipennus!

Tiedätte kaikki varmasti sen tunteen, kun puhelimenne hajoaa? Laitoin tässä about 8 kuukautta sitten iänikuisen iPhone 3GS:n, koska löysin sellaisen halvalla. Olin siihen äärimmäisen tyytyväinen kunnes tämä viikko iski kohdalle...

Alkuviikosta puhelimestani pimeni mikki, enkä kyennyt enää soittelemaan ihmisille. Jo tässä vaiheessa aloin metsästellä uutta puhelinta... Löysin sadan euron tarjouksen käytetystä iPhone 4:ästä ja uskon sen ajavan asiansa tulevaisuudessa. Diili on onnekseni jo järjestetty, mutta minulla ei ole vielä tämän viikon aikana varaa kyseisen vehkeen kustantamiseen... Ensi viikosta alkaen voin siis tilata uuden puhelimen, jotta säästyisin tältä helvetiltä. Onhan luuri siis pienoinen elinehto... Silti tässä vajaa vartti ennen tämän lauseen kirjoittamista sain selville, että puhelimeni on lopullisesti pimennyt. Vituttaa! Jouduin soittamaan faijalleni, jos hänellä olisi heittää varaluuria lainaksi ja saankin sitten taistella jonkun vanhemman luokan Blackberryn kanssa... Ei sillä, etten olisi kiitollinen mutta olen alkanut tottua hyvään... Vaikka iPhoneni hajosi, se palveli minua toimintansa ajan erittäin uskollisesti ja pidän puhelimen käyttöliittymästä todella paljon... Plus siinä yksilössä oli tunnearvoa. V.I.T.U.T.T.A.A niin maan perkeleesti, kun hyvä laite hajoaa kesken käytön! Mieleni tekisi pahoinpidellä joku ja kusta hänen luurinsa päälle... Etenkin jos kyseessä on yksikään niistä ylimielisistä Windows-käyttäjistä.

Toivottavasti reilu viikon päästä saisin uuden puhelimen, eikä tarvitsisi enää vanhoihin vittuuntua.

Kun tekniikka temppuilee...

Yksi kiitetyimmistä kirjoituksistani on parin vuoden takainen top-lista vitutukselle, johon listasin vitutuksen aiheita lineaarisessa järjestyksessä. Seuraava blogikirjoitus on nyt paremman (tai pahemman) puutteessa niin sanottu jokapäiväistä normivitutusta käsittelevä postaus.

Hyvä ystäväni sai minut tutustumaan Avatar: The Legend of Aang-sarjan hienouksiin ja katsoimme sen hyvin nopeasti koska DVD:n ihanuus... Sitten tuli spin-off nimeltään Legend of Korra, jonka DVD-boksia hänellä ei sattunut olemaan. Tämän takia jouduimme katsomaan sitä milloin milläkin tietkokoneella, milloin miltäkin streamsaitilta.

Päädyimme eräs ilta äitini sysipaskalle Windows 8-käyttiksellä varustetulle läppärille, jossa ei internet pelannut. Normaalistihan mikä tahansa laite toimii verkkotukiasemalla, mutta tämä paskaläjä ei edes ystäväni Samsungin nettiä hyväksynyt vaan infernaalisen tekniikkarunkkauksenkin jälkeen päätti jatkaa temppuiluaan. Kaverini oli kuin viilipytty, mutta omia hermojani ei mikään muu raasta niin tehokkaasti kuin vittuileva elektroniikka.

Noin tunnin hinkkauksen jälkeen päädyimme asunnolleni, jossa olimme jo kerran testanneet Lubuntuni toimivuutta verkkotukiaseman kanssa josta ei tullut mitään. Päädyimme luottamaan vanhaan kunnon PS3-konsoliini. Eihän tämäkään hommaa täydellisesti hoitanut PSN:n paskan nettiselaimen vuoksi, mutta (ULLATUUUS) huomattavasti  paremmin kuin Windows 8. ...Siis kuinka säälittävää voi olla, että pelikonsoli pyörittää jotain animeflavorin streamia paremmin kuin TIETOKONE, JOKA ON SUUNNITELTU INTERNET-KÄYTTÖÖN!? Mitä vittua, Microsoft?

Siis itsehän tiesin Windowsin valmistavan paskoja laitteita jo siitä asti, kun isäni opetti minut Mac-käyttäjäksi, mutta tämä on jotain aivan käsittämätöntä... 

Toim. Huom. Windows 7 on ihan OK:ksi havaittu.

Mutta kuten arvata saattaa: Ei tämäkään helppoa ollut. Pleikkarin nettiselainta tuskin on tähän hommaan ihan suunniteltu, joten se tuppaili tuon tuosta kaatuilemaan ja hidastelemaan. Kyllähän sillä pari jaksoa aina ihan moitteettomasti katsoi, mutta Animeflavorin streamit olivat usein vaurioituneita ja hitaita. Toisinaan latauspalkkia saattoi olla puoli metriä itse playback-kohtaa edellä, mutta silti materiaali pätki. Vitun raivostuttavaa!