Kaikkia mielisairauden hyvän maun tuolle puolelle yltäviä ehdotuksia sitä kuulee, mutta äskeinen oli kaikkein paras: Minulle suositeltiin kirjailijan uraa. En ole varma, mitä siitä sopasta syttyisi mutta voisin kuvitella seuraavaa...
Kaikki esikoisromaanithan ovat täysin sama kirja. Se yksi kriitikoiden haukkuma, mutta jostain syystä yleisön rakastama irvokas kirjallinen mätäpaise jonka tekstin rivous lähentelee härskeimmillään Johanna Tukiaisen ulkomuotoa. Myös muutamia ex-tyttöystävien tissikuvia ja laimeita populaarikulttuuriviittauksia saattaa kuulua. "Kuinka Homopetteri kuuntelikaan sitä W.A.S.P.in levyä minkä hintteyttään kerkesi..." ja niin edelleen. ...Pointtini on se, etten uskalla julkaista kokonaista kirjaa täynnä sysimustaa huumoriani/ankeita mietteitäni, koska tämä kansa on jo ihan riittävän masentunutta ilmankin esikoisromaaniani. Tosin testamentin toivossa voisin tämän tehdä ja kirjoittaa takakanteen pyytäväni faneilta mitättömiä omaisuuksiaan, täytyyhän kirjailijankin ryypinkinsä kustantaa muullakin kuin turvonneilla persposkillaan. Tekstini saattaa näyttää ja kuulostaa Teemu Viemerön juttujen plagioimiselta, mutta kertokaahan minulle: Olisiko minusta teidän mielestänne irvokkaan kirjallisen mätäpaiseen ylpeäksi luojaksi?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti