Vaikkakin äskeinen sarja ärsyttävää vuodatustani sai varsin surkeat katsojaluvut, oli se allekirjoittaneen mielestä parasta antiani pitkään aikaan. Ajattelin jatkaa siitä mihin jäätiin, sillä soittaminen jos joku aiheuttaa harmaita hiuksia!
Treenikämppäilmapiirin laadusta ei liene kenellekään edellisen postaukseni lukeneista jäänyt epäselvyyksiä, tässä tänään olimme taas vaihteeksi treeneissä ja kaikki näytti soljuvan ihan hyvin aluksi... Tulen itse loistavasti toimeen orkesterin muun miehistön kanssa, mutta pitkäaikaisin "kollegani", itse orkesterin rumpali on kaikessa mahdottomuudessaan toisinaan ihan vitun raivostuttavaa ihmistyyppiä. Hänellä on muun muassa tapana takertua mitättömyyksiin ja kaverin kyvyt keskustella normaaleista asioista on täysi nolla. Hän on nyt useamman viikon ajan jaksanut jumittua autoja nussivaan perverssiin ihmettelemällä kuinka tämä on mahdollista. Olen satavarma, että kaikki muut orkesterin jäsenet kokevat tämän loppuunkäsitellyksi aiheeksi. Hänellä on tapana keskeytellä ryhmämme jäsenten keskinäistä kahvitaukojuttelua uudesta autosta tai muusta arkipäiväisestä. Jos häneltä tuntuu loppuvan jauhettava paska kesken, hänen on pakko soittaa vitun lujalla ärsyttävää jurakautista polkuharmooniaan, mitä ainakaan minä en jaksa kuunnella sekuntiakaan. Hänellä on myös tapana taukoilla kun muut haluavat soittaa ja toisinpäin. Sosiaaliseen ryhmään hän ei koe kuuluvansa vaan jos muut ovat nopeasti tukehtuneet kahveihinsa ja palaavat soittamaan, häneltä saattaa kulua viisitoista minuuttia saman kahvin kanssa.
Ei siinä, on miehessä hyviäkin puolia ja minäkään en ole todellakaan täydellinen joukkuepelaaja, mutta viime aikoina juuri hänet minä olen kokenut sanoinkuvaamattoman ärsyttäväksi ja viesti kuulemma välittyy bändikavereillenikin. Olen suoraan sanottuna harkinnut homman lopettamista, kävelemällä tilanteesta pois ja pysyä myös edellämainitussa sijainnissa. Ilmeisesti minusta ei kuitenkaan ole miestä homman hoitamiseen, toisinaan voin häikäilemättä kiristää häntä asialla (olen tosiaan ainoa, joka häntä on sietänyt näinkin kauan), mutta toisinaan muutama tekijä häneen liittyen on aina saanut joko omantuntoni tai sinisilmäisyyteni puuttumaan peliin. Vituttaa... Kuitenkin kysymyksessä on musiikillisesti semilahjaton, bändin imagosta piittaamaton ja persoonana suht. mahdoton äijä. Tunnen roppakaupalla kanssamuusikoita jotka ovat yksiä parhaista ystävistäni, mutta he eivät ole tätä persoonaa kestäneet. Olenko tuomittu siihen ikuiseen limboon, jossa tunnen samaan aikaan sekä sääliä että pohjatonta vitutusta tätä kaveria kohtaan?
Nytkun tarkemmin mietitään, itseasiassa hänen persoonansa on pienin murheeni. Suurempi ärsyke on hänen käsittämättömän orjallinen rutiininsa. Itse olen varsin spontaani "Teen mitä huvittaa, missä huvittaa, milloin huvittaa"-tyyppi, mutta tätä elämäntyyliä hän ei ymmärrä, eikä yritä ymmärtää vaan treeniksen haltijana järjestää aikoja oman skedullinsa (joka täsmää vitun harvoin kenenkään toisen kanssa) mukaan. Keskimääräiset treenitunnit ovat iltakuudesta kymmeneen, vaikka itse mieluummin aloittaisin vasta kymmeneltä tai jopa myöhemmin. Tottakai ymmärrän, että osa bändin jäsenistä on vakiduunissa käyviä jamppoja, eikä tämä aina järjestyisi näinkään päin mutta vuorotyöläisiä ei pitäisi myöhäinen ajankohta kummemmin vituttaa.
Sitten siirrymekin imagoon: Orkesterini on itseironinen goottibändi ja pyrimme rumpalia lukuun ottamatta näyttämään siltä. Muille soittajille meikin käyttö ja mustat nahkatakit ovat OK, mutta rumpalimme taistelee tätä vastaan "homomaisuuden" takia. Yleinen argumentti on myös "Mitä muut musta ajattelis?"... Itse en käsitä miksi parikymppistä aikuista miestä moinen voisi vähempää kiinnostaa, eihän siinä tarvitse kuin promokuvissa ja keikoilla vetää mustiin, muuten hän voi kulkea vaikka boksereissa minun puolestani. Mitä vittua hän tässä bändissä tekee, jos tietää homman nimen? Kuulemma hän pitää bändin musasta, luulisi sen riittävän syyksi vähän tälläytyä... Kyllähän koko universumi tietää, ettei meistä kukaan siltä näytä todellisuudessa. Myös leikkisaatanallisuuttamme hän ei ymmärrä, vaikkakaan ei sitä vastaan erityisemmin pullikoi. ...Eikä se meidän lavalookkikaan niin supertällätty loppupeleissä ole. Noh, onneksi hän sentään pitää musiikista. Olisi tuskaa alkaa vielä tappelemaan biiseistäkin!
