VITTU! Sillä sanalla olen kuvaillut aika monta elämäni tilannetta ja nyt sille on ihan aihetta.
Soitin tuossa perjantaina keikkaa UnRavelous nimisen goottirock-orkesterin kanssa. Päivä oli yksi elämäni kaoottisimpia ja tähän nyt kiteytän minuuttiaikataulun tärkeimpine tapahtumineen:
14.00-14.30: Herätys! Minä ja kaksi roudaria heräämme Muhokselta vitusti liian myöhään ja alamme hoitaa päivän ihania askareita kuten suihkussa käymistä ja laittautumista. Oulussa sijaitsevalle treenikselle pitäisi saapua kello kolme ja bändin roudauspaku hakea Iistä.
15.00: Saavumme vihdoin ja viimein Iihin, paku on huonosti valmisteltu ja joudumme tyhjentämään sen edellisten käyttäjien tavaroista. Tähän menee vajaa puoli tuntia ja pääsemme viimein matkaan. Matkan aikana myös rumpalimme soittelee, hän on äärimmäisen vittuuntunut.
16.00: Saavumme treenikselle tunnin myöhässä, pakkaamme soittovehkeet helvetinmoisella kiireellä pakuun kuunnellessamme rumpalin vittuilua. Muu bändi ei ole vielä saapunut paikalle.
16.30: Saavumme Nuortenkahvila Bysikselle sentään puoli tuntia etuajassa. Ilmoitamme bändille tapaamispaikan olevan jo itse venue aikaa säästääksemme.
17.00 Minä, rumpalimme Julle ja kaksi roudaria aloitamme lavan rakennuksen. Muut bändit odottavat kiltisti vuorojaan ja auttavat tarpeen tullen... Basistimme Craynes saapuu paikalle, vokalistia ei edelleenkään näy. Yritän parhaan kykyni mukaan peitellä vitutusta.
Noin 17.30: Bändi on valmis, annamme vuoron muille orkestereille meidän siirtyessämme backstagelle. Odottelemme edelleen vokalistia. ...Orkesterin sekä crew:n hermot alkavat pettää.
18.45: Laulaja saapuu, olen saada hermoromahduksen ja hän saa huudot. Meikkaus ja esiintymisasujen vaihto alkaa, backstagella ei ole peiliä joten joudun lukittautumaan tyttöjenvessaan.
19.00: Pitäisi olla showtime, mutta roudaus on kesken ja aikataulu kusee. Vitutus pahenee entisestään ja stressaantunut orkesteri vittuilee toisilleen backstagella. Rumpusetti oli kasattu väärin ja peitti sisäänkäynnin lavan oikealta puolelta.
19.05-19.15: Showtime! Vokalistimme oli fiksuna miehenä lähtenyt röökille. Intronauha alkaa soida ja häntä ei näy missään. Saan raivokohtauksen ja henkilökunta etsii hänet käsiinsä. Kaoottinen keikka alkaa ja saa ristiriitaista palautetta hyvästä meiningistä, mutta kuulemma soitimme liian lujaa.
Noin 19.45: Ensimmäinen bändi lopettaa. Mournful Lines aloittaa lähes saman tien. Lainasimme rumpu- ja kitarakamoja muille bändeille joten olemme pakotettuja jäämään loppuillaksi paikalle. Perseilemme backstagella.
Noin 22.00: Bändit lopettavat ja kamojen purku alkaa saman tien. Viemme kamat treenikselle ja poistumme saman tien. Lähdemme palauttamaan pakua Iihin ja kuskimme kaahaa 126. Kilometrin tuntivauhtia 80. Alueella. Meidät pysäytetään ja kuskimme puhallutetaan.
Hän puhaltaa nollaa, mutta joutuu silti autoon. Odottelemme varmaan varttitunnin, jolloin hän palaa. Mies on menettänyt ajokorttinsa ja saanut 150. euron sakon. Ajoaikaa on vielä keskipäivään asti, joten aiomme käyttää sen viisaasti ja palautettuamme pakun palaamme Oulun keskustan Kauppuri 5:seen. Juomme itsemme tainnoksiin. Tapaan isäni, juomme hieman lisää, muistini katkeaa ja seuraavana aamuna noin kahden maissa heräämme hirveässä krapulassa. Kyseisenä päivänä joudun auttamaan isääni ja hänen vaimoaan muutossa. Päädyn omaan asuntooni vasta aamukolmen maissa ja nukahdan aamukymmenen paikeilla.
HEEEEELVETIN HYVIN MENEE!
