Olin kyllä typerin tuntemani perseääliö muuttaessani pois mutsin hoivista jo 16-vuotiaana. Kerronkin tässä mikä vituttaa tällä viikolla:
Minimipalkkaan verrattavat sosiaalituet kattavat nipinnapin normaalin elämisen, mikä suomeksi on laskut, vuokra ja safkat. Hedonismiin sosiaalipummilla ei periaatteessa ole varaa, mutta sitäkin suurempi taipumus sortua siihen. Itse sorrun yleensä ottamaan pieniä riskejä pitääkseni elämäni mielekkäänä, tai sitten taloudellisesti itsetuhoisiin heräteostoksiin. Kyllähän siinä omatunto soimaa: "Älä nyt perkele laita tuota, sinun tulisi pystyä maksamaan asumisesi ja päläpälä!" Tämä soimaaminen ei minulle ole tuntunut koskaan riittävän ja palaan kotiin lompakolle raskaiden baarireissujen tai vastaavien jälkeen ja aina viimeiset viikot kuukaudesta vietän persaukisuudessa. Kaiken kukkuraksi tästä vittumaisesta tilanteesta voin syyttää vain ja ainoastaan itseäni, mikä kyrsii. Mielelläni kaataisin vitutukseni vaikka veljeni, äitini tai kuvitteellisen seurustelukumppaninini niskaan mutta nyt se on täysin mahdotonta.
Mieleni tekisi ostaa uusia kitaravehkeitä, pullo Jack Daniel'sia ja Game of Thronesin toinen tuotantokausi, mutta kuten jo sanoin; köyhälle miehelle hedonismi on sula mahdottomuus.
