Nykyaikainen, moderni, ihanan kamala holhousyhteiskunta

Jokus sitä vain ihmettelee, että mitähän vittua tämän maailman konservatiiviperkeleet pienissä, vitun tyhmissä päissään oikein kelaavat? Nykypäivän ärsyttävä holhousmoraali tuntuu iskevän kaikkialla muualla, kuin missä sitä tarvitaan: Pikkulasten ihanteissa.

Minusta se on ihan vitun kieroutunutta että täällä uuden, vähemmän villin lännen ihmemaassa, auvoisessa Suomessamme aikuisen (tai henkisesti vähemmän aikuisen) miehen täytyy näyttää 30-vuotiaalta voidakseen ostaa kaljaa ja tupakkaa, mutta 12-vuotiaat esiteinitytöt saavat kulkea julkisella paikalla häiritsevän paljastavissa topeissa ja minishortseissa, kaiken kansan kammoksuttavana taas toisten ihailtavana. Esimerkkinä tässä tuodaan se, että kun minä olin pikkupoika, telkkarista tuli Batman. Sarjassa seurattiin hieman moraalisesti kyseenalaisen supersankarin arkea piestessä kriminaaleista paskat pihalle, mutta hyvällä maulla. Lapset puettiin lapsen näköisiksi ja aikuiset pitivät huolen etteivät nämä kulkisi huorahtavissa H&M:n topeissa. Mitä vittua kymmenessä vuodessa tapahtui? Nykyään jopa lapsille suunnatut piirretyt tuntuvat paikoin käsittelemään parisuhdeongelmia, kauneusihanteita, sun muita asiota joista lasten ei kuuluisi vielä tietää vain jotta paheksuttava, väkivaltainen Batman voitaisiin siirtää DVD-bokseihin meitä hardcorefanaatikkoja varten. Jokseenkin suuri osa keski-ikäisistä naisista Yhdysvaltojen valituskerhon johtoportaissa paheksuvat enemmän siis supersankareita, sotureita ja sensellaisia "lapsiraukkoja turmelevia saatanallisuuksia" hyssytellen 2010-luvun huorahtavien muoti-ihanteiden haitallisisten vaikutusten sosiaalisesti epävarmoille pikkutytöille. Siis minua rehellisesti sanottuna puistattaa elää itseni kanssa kulkiessani muina miehinä keskustassa ja nähdessäni vähäpukeisia teinityttöjä ja joudun vakavasti miettimään: "Onko tämä tyttö edes todellisuudessa sen ikäinen miltä näyttää?"

Tottakai olen itsekin jonkin asteinen moraaliton rotta jonka lempilausahduksia ovat Hail Satan, Perkele ja I love to say fuck, joka rakastaa Jack Daniel'sia ja joka kuuntelee saatanallista Rockmusiikkia päivät pitkät. Tosin itse oikeutan epämiellyttävän asenteeni sillä että minä sentään vielä kuljen suurin piirtein täysissä pukeissa julkisella paikalla, enkä muista olisinko esitellyt shorteista paljastuvia säärikarvojani enempää itsestäni . Mieluummin olen moraaliton egoisti kuin huorahtava pikkulapsi... Henkisestihän minäkin olen varmaan viisivuotias, mutta olen sentään fyysisesti lähempänä miestä kuin poikaa... Perkele!

Suuresta intohimostani

Olen jo vuosia havitellut amerikkalaisen Valentine-yhtyeen Today it Begins-debyyttiä. Yhtye valitettavasti hajosi, eikä levyä ole sen jälkeen oikein iTunesia kauempaa saanut... Sekin tosin vain amerikkalaisesta. Kiitänkin yhtyeen sydämellistä kitaristia Eric Mataa, joka osoittautui erittäin mukavaksi mieheksi, (Just Breathe) levyn lahjoittamisesta!

Jotenka. Levy alkaa mahtipontisella Glorialla, oikein miellyttävää rokkia suoraan helvetin siloposkisista syövereistä. Ensimmäinen juttu, mikä mieleen jää ovat haastavat instrumenttiosuudet. Kitaristit Eric Mata ja Clayton Ryan (The Natural Born Killers) tekevät oivaa työtä keppejensä kanssa! Clayton myös paukuttaa rumpuja varsin mallikkaasti.

Seuraavana alkaakin nimikkobiisi Today it Begins, joka onkin hieman rauhallisempi. Juurevaa Rockia yhdistettynä monimutkaiseen kitarointiin, mutta mihinkään Dream Theater-asteelle ei kuitenkaan mennä. Today it Begins on hyvinkin toimiva kipale, vaikkei yhtä hurjaluontoinen kuin Gloria. Marshallit ärjyvät komeasti!

Shadow Within on ehkä yksi pop-henkisimpiä kappaleita levyllä. Diskobiitillä ja kitaravalleilla ajettu kertosäe tukee hyvin vokalisti Emily Ellisin hävyttömän kaunista ääntä. Tosin biisi on myös tasapaksuin kaikista, eikä se ole välttämättä huono juttu!

Let Go on myös yksi popimpi luritus levyltä. Menevällä pianointrolla lähtevä biisi räjähtää tosin äkkiä kitarariffittelyihin, mikä minua ei haittaa koska levyn kitarasoundihan on siis IHAN VITUN hyvä! Kitarat murisevat kuin HIMin debyytillä, mutta siistimmin. Anyway, Let Go:ssa Emily Ellisin artikulointi on kauneimmillaan. Sorjasoundinen Poplaulaja toimii rokkibändinsä tukemana erittäin hyvin! Nerokas konteksti, ellen sanoisi.

In Vein pärähtääkin jo vähän rokimmin, Valentinen tavaramerkiksi havaittu melodinen rokki toimii nyt astetta uptempommin kuin aiemmin, myös kiippareita havaittavissa kitaraharmonioiden alta. Puhtaat kitaramelodiat A-osissa ovat jo ehkä häiritsevän tuttu ilmiö. Tosin en anna tämän häiritä, koska biisit ovat niin hyvin tuotettuja ja taitavasti rakennettuja.

All or Nothing on albumin sinkkujulkaisu ja ensimmäinen biisi jonka bändiltä kuulin. Todella Paramore-henkinen Rockluritus toimiikin ehkä levyn parhaiten! Kova tempo ja nätisti paukkuvat rummut ovatkin yksiä levyn miellyttävimpiä ominaisuuksia.

Home on ehkä levyn kevein biisi, hyvin radioystävällinen, keskitempoinen rokkibiisi. Home erottuu levyltä kaikkein parhaiten juuri häpeämättömällä popahtavuudellaan, siinä missä muut biisit ovat hankalia soittaa, Home on pirullisen helpon kuuloinen luritus.

If I Could Pretend on verrattavissa Paramoreen jälleen kerran. Biisi soi komeasti kitaroiden ja rumpujen hoitaessa poljentoa, Ellisin aloittaessa laulamisen, kappale toimii kuin häkä! Biisi on verrattavissa Let Go:n melodiseen meininkiin kovemmalla tempolla ja isoimmilla kiveksillä.

No way Out on Poprockin parhaimmistoa! Helvetin toimiva meininki sisältyen keskitempoiseen ja duurivoittoiseen meininkiin. Kertosäe on myös hieman Let Go:n hengessä vedetty, mutta C-osaan mennessä kappale saa hieman omaa ilmaa kuulostamatta hiilipaperikopiolta.

Huomattavimpia vetoja levyllä on Madonnan Like a Prayer-cover raskailla Rock-kitaroilla. Like a Prayer jäi pois Amerikan versiosta. Homen tapaan Like a Prayerin Valentine-sovitus on aika helppo biisi. Myös basisti Dan Kremer oikeasti jopa kuuluu tässä biisissä, mikä on hyvä puoli.

The Unknown on hieman Industrial-hengessä väsätty, selkeästi raskaampi biisi. The Unknown jäi pois perusversiosta, mutta sain itselleni käsiin Japanin painoksen jossa onkin jokainen biisi Too Far Gonea lukuun ottamatta. En ihmettele jos Amerikan painoksesta Unknown jäi pois, kappale on selkeästi raskaampi kuin muut ja paikoin jopa hieman painostava. Viehättä bonus on myös se, että rumpalikitaristi Clayton Ryanin lauluääntä kuullaan tällä kappaleella. Kappaleessa on myös kitarasoolo, mikä ei olekaan huono juttu. Niitä ollaankin tähän mennessä jo vähän kaivatu!

Päätösraitana toimii myös yksi hevimpi veto. Manipulating the Truth on kovatempoinen rokkibiisi, joka The Unknownin tapaan jatkaa raskaampaa artistista linjaa. Myös tavattavissa on kovasti rakastamani diskokomppi!

Pähkinäkuoressa: Today it Begins on erittäin kelpo Rocklevy! Jos melodioita, harmonioita ja rytmikikkailua etsii, tämä on juuri se levy mitä kaipaat. Myös paikoin on muutamia kinkkisiä tilutuksia. Albumin kokoonpano on:

Emily Ellis: Laulu

Clayton Ryan (The Natural Born Killers): Kitarat, Rummut, Laulu

Eric Mata (Just Breathe): Kitarat

Dan Kremer: Basso

Musikaalielokuvista

En ole koskaan erityisemmin pitänyt musikaalielokuvista, koska jokainen musikaali tuntuu olevan se sama romanttinen komedia laulujen kanssa eri asusteissa. Katsoin tässä tänään (käytännössä katsoen eilen) Rock of Agesin DVD:ltä ja olin karkeasti pettynyt...

...Ei sillä, että elokuvassa olisi mitään suurempaa moitittavaa. Premissi oli ihan kiva Rock 'n Rollin ylistyslauluna, mutta elokuva oli täydellinen hiilipaperikopio jokaisesta genrensä edustajasta joista ensimmäisenä tuli mieleen se paskin: High School Musical. Tämä sysipaska elokuvatrilogia kertoo korispelaaja Troy Boltonista ja hänen tyttöystävästään Gabriellasta jotka osaavat (ULLATUUS!) laulaa ja tapaavat toisensa romanttisesti uutena vuonna ja rakastuvat ja blaablaablaa. Rock of Ages seuraa samaa linjaa eri asusteissa. Elokuva sijoittuu kahdeksankymmentäluvun Los Angelesiin, missä pitkätukkaiset miehet kukoistivat ja strippibaaribisnes oli järkevää. Elokuvan päähenkilöt (joiden nimiä en edes muista) tapaavat toisensa The Bourboniksi kutsutun rokkibaarin edustalla ja tyttö astuu tähän paikkaan töihin korvatakseen edellisen työntekijän. Tottakai tästä kehkeytyy vuosisadan rakkaustarina draamoineen ja onnellisine loppuineen ja blaablaablaa... Muuten Rock of Ages olisi yhtä paska kuin High School Musical, mutta elokuvasta sivistyneet voivat bongata aikakautensa hittejä ja ovelia populaarikulttuuriviittauksia. Mm. Michael Monroen juliste esiintyy miespäähenkilö... ...Drew:n seinällä. Sain elokuvan DVD-version lahjaksi tädiltäni ja hänen mieheltään jotka elokuvaa hehkuttivat. Tosin ainoat hetket jolloin minulla nousi minkään laisia tunteita pintaan oli kuullessani Warrantin ja Whitesnaken hittejä ja nähdessäni SPOILERIHÄLYTYS hassunhauskan hinttikäänteen kahden keskeisimpien hahmojen välillä, myös rokkitähti kukavittulie oli erittäin viihdyttävä hahmo, vaikkei sekään erityisemmin mieleen jäänyt. Näitä plussia lukuunottamatta elokuva oli melko mitäänsanomaton kokemus...

Miksi elokuvamusikaalit ovat aina samanlaisia? Eritoten jos se sama vanha kaava on erittäin tylsä. Kun olet nähnyt Mamma Mian, olet nähnyt ne kaikki.

Minua pyydettiin kirjoittamaan niistä pienistä asioista, jotka saavat minut pysymään täällä tappamatta itseäni

Songwriters: Valo, Ville Hermanni

We can be like all the others
With no way to go
Paint ourselves into a corner with hope
This could be the end of everything
Afraid of
A dream of one

-Chorus-
Let's hope these heart's for one another
It's worth all wounds, it must be
If I'm drawn and quartered
It's only for you
Hold that thought down forever
In all shades of blue

So why won't you (why won't you)?
Been waiting to
Why won't you go on and run?

Every part of me wants to believe
There's a darkness we need to feel
For the brightest light to be seen and felt inside
Only because of you
[ Lyrics from: http://www.lyricsty.com/him-drawn-quartered-lyrics.html ]
Chorus
Let's hope these heart's for one another
It's worth all wounds, it must be
If I'm drawn and quartered
It's only for you
Hold that thought down forever
In all shades of blue

Why won't you go on and run with them?
Run away, go on and run away
And I'll stay
Drawn & Quartered (x3)
For you

It's all I can do, my baby

Hold that thought down forever
In all shades of blue
Why won't you?
I'll wait for you
Why won't you?
Go on and run
Why won't you
Go on and run
Run away

Let's hope these heart's for one another
It's worth all wounds, it must be

Hold that thought down forever
In all shades of blue

Always

Drawn & Quartered lyrics © Kobalt Music Publishing Ltd.

Tyhjänpäiväisistä juhlapäivistä

Minua vituttaa suunnattomasti turhat juhlapäivät. Tänään nyt näin helatorstain näennäiseksi kunniaksi ajattelin listata vitutuksen syitä näistä täysin merkityksettömistä kirkollisista juhlapyhistä.

Minua vituttaa nämä kirkolliset juhlapäivät, jolloin mitään järkevää ei todellisuudessa tapahdu. Vain satukirjassa tapahtui merkittäviä asioita jonka vuoksi ruokakaupat ja palvelut pitää sulkea. Todella ärsyttävää, tottakai lomapäivät kelpaavat mutta nämä tyhjänpäiväiset juhlat voitaisiin poistaa ja venyttää vaikka Joulua. Silloin sentään syödään mahat täyteen ja saadaan materiaa, tästä päivästä ei hyödy mitään! Pitäisikö minunkin tästä lähtien joka Huhtikuu juhlia Sauronin tuhon päivää? ...Elokuisin kenties saattueen lähtöpäivää?

Pointtini on se, että Joululla on selkeä funktio. Silloin tavataan sukulaisten kanssa saman ruokapöydän ääreen kittaamaan vino rougea ja syömään hyvää safkaa... Ja sitten ylipainoinen alkoholisti saapuu tuomaan lapsille leluja ja isommille lapsille muuta kivaa materiaa... Esim. Vaikka käteistä, vappuna vedetään perseet, Juhannuksena naidaan, pääsiäisenä syötetään naapurin kakaroille napalminalleja, jne... Sitten tulevat Helatorstai, pitkäperjantai ja niin edelleen... Näinä päivinä ei ole mitään järkevää syytä istua kotona ja nääntyä koska Citymarket on kiinni... Ei kertakaikkiaan mitään. Ei pääse edes kaljaa ostamaan, koska kaikki kaupat ovat kiinni, helatorstaina yksinkertaisesti kuuluu vituttaa. Kristinuskon yksi osa on ilmeisesti tehdä ihmisten elämistä yhtä helvettiä, jotta jumalanpelko ja taivaaseenpääsyn toiveet kasvaisivat...

Vastaus Marionette Dollin blogikirjoitukseen. (Hanki se vitun kommenttisektio)

Puusta tehty ystäväni on huolissaan nykyajan lastenkasvatuksesta. Syytäkin on olla, sillä olen itse ihan samaa mieltä. Koska tämä nukenperkele ei osaa laittaa kommenttipalstaa blogilleen, vastaan pointteihin näin julkisesti.

Eli, tässä muutamia modernin lastenkasvatusten epäkohtia:

1: Lapset yliarvioidaan

Mielestäni lasten henkinen kapasiteetti ollaan yliarvioitu, lasta ei saa kurittaa fyysisesti millään tavalla, vaikkakin selkeästi ollaan todistettu että nämä ns. Jonnet ovat henkisesti liian vajaita oppiakseen komentelulla ja argumentoinnilla. Lapset ovat melko tyhmiä ja henkisesti kehittymättömiä otuksia, joten mielestäni lapsen (hyvällä maulla) läimäyttäminen on ihan OK. Lapsi on kuin koira, joka ei ymmärrä virhettään muuten kuin ehdollistamalla.

2: Vanhempien ihmistuntemuksen vähäisyys

Raamatussakin mainittu "Kohtele toista kuin itse itseäsi haluaisit kohdeltavan-mentaliteetti" on ihan vitun typerä. Tottakai lapselle pitää olla niin reilu kuin lapsi ansaitsee, mutta onko tosiaan siinä iPhonen ostossa 12-vuotiaalle lapselle mitään järkeä? Kannattaako liian nuorelle kakaralle antaa pääsyä internettiin? En myöskään tajua, mikseivät vanhemmat puutu ärsyttävien kakaroidensa energiajuomafiksaatioon... Jos minulla olisi lapsia (taivaan kiitos, ettei ole) ja nämä käyttäisivät energiajuomia, kakarat saisivat vähintään kuukauden verran istua kotona. Jos olisin tarpeeksi rikas, laittaisin heille siksi ajaksi kotiopetustakin, jotta vitutus olisi mahdollisimman korkea. Tottakai kielletyt asiat viehättävät lapsia ja nuoria enemmän, mutta nykyään kiellon uhmaamisesta ei anneta asianmukaista kuritusta.

3: Koulujärjestelmän typeryys

Koulu on elintärkeä, totta. Mutta kuinka monta lasta oikeasti loppuelämä kiinnostaa kun se ei ole kunnolla edes alkanutkaan? Miten saat lihavan, ylimielisen ja sivistymättömän kakarasi edes jollain tavalla tajuamaan? No, sanomalla hänelle suoraan. Kouluissa ollaan huolissaan lasten ammatinsaannista, mutta entäpä jos korostettaisiin yleissivistyksen kehittämiseen kuten alkuperäinen idea olikin? Vanhemmat voisivat varmasti toitottaa lahjattomille kakaroilleen miten ylipainoisia, typeriä ja sivistymättömiä nämä ovat ja kertoa heille, kuinka heistä tulisi parempia jos kävisivät koulunsa edes jollain tasolla kunnialla. Kukaan ei pidä tyhmistä ihmisistä ja lapset ovat valitettavan tyhmiä.

4: Vanhemmiten lastasi voisi kohdella tasa-arvoisemmin

Toki pointtini kuulostavat Adolf Hitlerin mielipiteiltä, mutta lasta voisi myös alkaa vanhemmiten kohtelemaan tasa-arvoisemmin. Ei mitään hirveitä hyppyjä, koska liian nuorena liikaa ihmisoikeuksia tarkoittaa liikaa itsenäistymistä... Voin kantapään kautta sanoa, että liian itsenäinen liian nuorena on ihan hirveä kohtalo. 4-vuotiasta tottakai pitää kohdella kuin pientä lasta, mutta 14-vuotiaalle voisi jo antaa hieman sitä omaakin päätösvaltaa itsestään. Tosin silti tämä edellyttää lapsen käytöstä. Jos kyseessä on joku energiajuomatapaus, siltä varmasti voi karsia tiettyjä mukavuuksia kuten rahaa tai tietokoneen.

PS: Minua ei kiinnosta mitä te olette tekstistäni mieltä, nämä ehdotukset tulevat ihmiseltä joka ei voi sietää yläasteikäisiä junnuja/pieniä lapsia. Fakta on se, että me olimme lapsina parempia kuin nämä röökiä polttavat paskanokat.