Olen aina vittuuntunut siitä kuinka ihmiset käyttävät sosiaalista mediaa vain pönkittääkseen omaa egoaan, vaikka nyt täytyy kyllä tunnustaa että itsekin tähän sorrun: Nyt tulee vuorossa itsekritiikkikirjoitus.
Ehkä kaikkein ärsyttävin piirteeni minussa on sosiaalisen median tekopyhä käyttö. Olen utelias ihminen, joka luulee olevansa kiinnostunut muiden kuulumisista ja luon siksi Facebook-profiilin. Kuitenkin nähdessäni etusivun ja samat tylsät jorinat mitä ihmiset minulle suoltavat, alan vittuuntua ja miettiä "Miksi minua kiinnostaa?" Olen teennäinen ihminen ja käytän Facebookia kertoakseni maailmalle kuinka saatanan mielenkiintoinen ihminen olen postaillen sinne 990247147 erilaista juttua vuorokaudessa, samalla kuitenkin toivon mahdollisuutta muiden ihmisten postausten deletoimiselle uutisistani sillä eihän minua luonnollisesti Perälehdon Marjan päivitykset kiinnosta pätkääkään. Sosiaalinen media on monelle muullekin ihmiselle lähinnä väline pönkittää omaa mukakiinnostavaa elämäänsä, mutta sitten muiden samanluonteisiin päivityksiin suhtaudutaan erittäin nurjasti... Ihmettelenkin miksen vain saa profiilejani poistettua? Palaammekin takaisin verkostoitumisen pulmaan: Salaa toivon ihmisten ryhtyvän mielenkiintoisemmiksi ja antavan minulle enemmän irti esim. keskusteluissa. Olen suureksi harmikseni liian utelias irtautumaan tästä mätäpaiseesta. Mitä tehdä kun ei kiinnosta, mutta kuitenkin kiinnostaa? Pitäisikö tuota hiljaisesti hyväksyä suunnattoman ärsyttävään tilanteeseensa ja niellä pikkumainen ylitunteellisuutensa vai tarttua härkää sarvista, poistaa Facebook-profiilinsa ja löytää itsensä sieltä viikon päästä uudestaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti