Tekotaiteilijan tuska

Olen mielestäni aika luova kaveri, jolla on kyseisen piirteen plussat ja miinukset hyvin plakkarissa. 

Pluspuolena voisi olettaa ilmenevän erikoisen maailmankatsomuksen, koko planeetta näyttää yhden miehen henkilökohtaiselta leikkikentältä. Tämä myös johtaa kivuliaaseen miinukseen nimeltä todellisuus. Todellisuudessa minulla ei ole resursseja eikä rahaa taiteellisen visioni ns. "Leikkini" toteuttamiseen, jonka vuoksi minun pitäis mennä töihin/opiskelemaan. Valitettavasti opiskellessani minulla ei olisi enää aikaa näiden tarpeiden toteuttamiseen. Tästä seuraa ahdistus, luomisen tuska.

Niin kutsuttu luomisen tuska on se pääni sisällä vellova polttava tarve ottaa samanaikaisesti universumin paras valokuva, käsikirjoittaa taiteellinen 3:n tunnin pornoelokuva, piirtää sarjakuva ja nauhoittaa 16 biisin soololevy. Kun en kykene tekemään näistä todellisuudessa yhtäkään, alkaa vituttaa. Maailma tuntuu masentavalta paikalta ja minun "lahjakkuuteni" valuu hukkaan. Onneksi on olemassa tämä blogi, missä voin tästä äärimmäisen kalvaavasta tunteesta avautua edes jotenkuten.

Mikä parasta: sukulaiseni ja monet ystäväni eivät kykene tunnetta ymmärtämään... Tuskin edes yrittävät. He yrittävät painostaa minua tekemään jotain "järkevää" kuten esimerkiksi hakemaan töitä tai mennä opiskelemaan, mutta minä tunnen itseni melko hyvin. Jos minua ei jokin asia kiinnosta, voitte olla satavarmoja etten sitä tee. Esim. mummoni olettaa minun olevan veltto sosiaalipummi, joka viihtyy hyvin omissa oloissaan koko päivän tietokoneen äärellä tekemättä mitään mutta todellisuudessa asia ei ole näin. Rakas ystäväni PS3 kyllä ammattimaisesti turruttaa tunteen/vie sen hetkeksi pois, mutta edelleen kärsin hukkaan valumisesta. Olisihan tuo mahtavaa tehdä jotain työtä, mutta en ole henkisesti valmis edes opiskelemaan haluamalleni alalle joten kuinka voisin kuvitellakaan tekeväni sitten työtä? En kykene oikeastaan sitoutumaan mihinkään. Mummoni suosittelikin minulle jotain hoitoalan hommaa, mutta kysyin häneltä "Miksi haluaisin auttaa muita jos en halua edes auttaa itseäni?" Minulla on oma voimakas visio elämästäni, jonka haluaisin elää mutta valitettavasti tämä ainaisesti piinaava todellisuus rienaa perässäni. Minun pitäisi olla vastuuntuntoinen, aikuinen mies joka maksaa veronsa, laskunsa, velkansa ja asuntonsa eikä haaskaa aikaansa itsekeskeisesti harrastustensa parissa. Tämä on huomattavasti helpommin sanottu kuin tehty. ...Olen hedonistinen ihminen, jolle mikään ei tuota tarvittavaa tyydytystä. Harmillisesti saan niskaani moralisointia siitä kuinka kaikki ovat valmiita auttamaan minua saamatta minulta mitään takaisin. Mielestäni maailma asettaa ammatinvalintakysymykset ja vastuun ihmisten niskaan sittenkin liian nuorina, minä en ole vielä aikuinen.