Älkää ymmärtäkö minua väärin, edelleen olen tekopyhä ja yksiselitteinen ihminen: MUTTA näin Riku Rantalan (artikkeli) viisaan artikkelin inspiroimana jatkan hänen ihmettelyn aihettaan ja tuon esille hänen pointtinsa uudessa valossa. Miksi idiootteja syrjitään?
Tietenkin adrenaliinihuumaisen edesvastuuttomuuden voi pitää hyvän maun rajoissa, mutta miksi ihmiset vielä nykyäänkin jaksavat katsoa kieroon nuorta miestä, joka näyttää toisten mielestä jälkeenjääneeltä riehumisellaan. Etenkin, kun nykyaikana on päivänselvää että nuoret ovat typerää porukkaa. Itse en edes tarvitse alkoholia ollakseni jotenkin "paheksuttava", jotkut ihmiset ovat synnynnäisiä idiootteja.
Mielestäni fakta on myös se, että "epäasiallinen", tai "lapsellinen" käytös on yksinkertaisesti paljon "kotiin kahdeksalta virkkaamaan"-lifestyleä hauskempaa. Tietysti voisin perjantai-iltana valmistautua seuraavaan kokeeseen/hakea töitä/stressata tulevaisuutta, mutta jos elämä on niin sanotusti tehty nautittavaksi, miksei tee sitä parhaaksi näkemällään tavalla? Tietysti minun moraalikäsitykseni osuvat esim. pilvenpolton vastaisiksi, mutten minä heitä tuomitse (monet hyvät ystäväni käyttävät kannabista). En koe, että asia kuuluu minulle. Jos he saavat kiksejä hidasälyisyydestä ja yksinkertaisille asioille hekottamisesta, mitäs viddua minä olen siihen puuttumaan? Samaa mietin myös tuon nuoren miehen tyhmyyden kanssa. Jos kerran haluaa näyttää typerältä leikkimielisesti nylkyttäessään kavereitansa julkisella paikalla, sama nylkyttää. Eihän kylähulluus muille kuulu. Tai jos haluaa juoda itsensä tainnoksiin halvalla jenkkiviskillä, eikös se ole itsestäänselvyys? Mitä vittua se muille kuuluu, miten minä aikaani haaskaan? Periaatteessa minusta tuntuu, että suomessa saa tehdä mitä haluaa jos on ns. "rauhallinen", mutta jos ADD:stä kärsivä nuorimies näyttää typerältä, se on pedofiliaa pahempi synti. Mikä ihmisiä tässä maassa vaivaa? Miksi ne pienimmät asiat ovat aina pahimmat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti