Jotain normaalista poikkeavaa

Kun olen muutenkin jo musiikkimakuani maailmalle toitottanut, ajattelin pistää tällä kertaa esille muutaman mielestäni äärimmäisen aliarvostetun musiikillisen teoksen. Suurin osa ei ole tästä kanssani samaa mieltä.


1. HIM - Venus Doom
Yksi erinomaisimpia hevikiekkoja, mitä tältä pallolta löytyy. Ei mitään pyörän uudelleenkeksimistä mutta bändi tuottaa omalla luovalla tavallaan erinomaisen mikstuurin poppia, rokkia ja harvinaisenkin raskasta metallia. Levyllä on pääosin popmetallihelmiä, kuten HIMillä yleensä mutta eritoten kaksi ensimmäistä raitaa ovat hyvinkin raskaita. Albumi ei kaadu omaan ankeuteensa vaan nimenomaan onnistuu aina piristämään niitä vittumaisia sadepäiviä... Plus muusikot ovat jokainen tehneet erinomaista työtä tonteillaan.


2. Stabbing Westward - Stabbing Westward
Moni yhtye kaatuu siihen, kun viimeisessä albumissa levy-yhtiö saa liikaa päätäntävaltaa. Tämä on yksi niistä. Vuonna 2002 ilmestynyt Industrialhenkinen rocklevy on hyvin poikkeava yleensä ahdistuneen Stabbing Westwardin soundiin. Fanit lyttäsivät levyn heti. Mielestäni levyn kappaleet ovat huomattavasti kypsempia, kuin aiemmilla ja onkin yhtyeen parasta antia. Mitään teknistä virtuositeettia levyllä ei ole, mutta sovitukset ovat nerokkaita. Tämä on yksi niitä bändejä, jotka ovat jääneet monien Industrialfanien klassikkokokoelmiin.


3. Type O Negative - World Coming Down
Kuten Venus Doom, Type O:n World Coming Down on masentunut ja velttotempoinen teos. Vaikkakin albumin soundia voisi verrata veteen pudotettuun moottorisahaan, ovat kappaleet nerokkaasti rakennettuja. Myös Steelen matala ääni toimii oivallisesti!


4. HIM - Screamworks: Love in Theory and Practice, Chapters 1-13
Moni lyttäsi tämän popimman levyn heti alkajaisiksi keveämmän aihemaailman vuoksi. He ovat idiootteja. Vaikkakin kappaleet ovat popahtavia ja lyhyitä, tulisi kuuntelijoiden ottaa läskipäät perseistään ja keskittyä tuotantoon. Elektronisia rumpuja, 13. kappaleen kokeellisuus, etc tekevät levystä paljon mielenkiintoisemman kuunteluelämyksen, kuin keskivertopaska mitä musiikkimailma meidän päällemme sylkee T-paitakaupan avaamisesta unelmoiden. Erinomainen soundi ja biisirakenteet ovat jo yksistään ihailtavia, plus sitten herra Valon laulunkirjoitus- ja sävellystaito.


5. The Dreaming - Etched in Blood
Harva tietää tätä yhtyettä, vielä harvempi tietää sen olevan Stabbing Westwardin jälkeläinen. Etched in Blood oli synkeähköä Industrial Rockia sisältävä lätty. Yleensä sivuutettu muiden suurien tekijöiden joukosta. Albumia ei sinänsä haukuttu, sitä vaan ei kukaan vaivautunut hankkimaan. Tämä on yksi erinomaisia levyjä, jotka unohdettiin Äxään julkaisuaattonaan.


6. Shades of Scar - The Hollow Season
Saatanallisen synkkää Elektroa, Ex-Deadsymies Carlton Bost on onnistunut väsäämään mieleisensä soololevyn. Mestariteos vailla vertaa. Enempää en uskalla paljastaa.


7. Whitesnake - Slip of the Tongue
Whitesnaken erinomainen kasarihevialbumi, joka jäi edeltäjänsä lihavaan varjoon. Kokoonpanoon erinomaisena lisäykseni olikin sankarini- ja kitaravirtuoosi Steve Vai, joka dominoi levyä alusta loppuun... Eikä se ole mitenkään huono juttu.


8. Warrant - Dog Eat Dog
Taas klassinen Glambändi, joka yritti raskaampaa suuntausta. Tämä levy myi ihan mukavasti, mutta seuranneet julkaisut ovat kaikki vaipuneet syvälle unholaan. Sääli sinänsä, Lanen teoksissa oli todella tunnetta ja ammattitaitoa.