Aina sitä huomaa vaan suuremman kyrvän otsassaan päivä päivältä, kun miettii omia peruspiirteitään. Minulla on ihan helvetin heikko kyky ottaa ongelmiani vakavasti. En pysty huolestumaan asioista vaikka haluaisinkin. Ainoa tunne tähän asiaan liittyen on apaattinen ja olematon, kunnes mielipiteeni asiasta muuttuu vihaksi. En osaa käsitellä negatiivisia tunteita muun kuin vihan kautta. Kun turhautuminen maksimoituu, menetän kaiken elämänhallintani ja mielenkiinnon arkisiin itsestäänselvyyksiin.
"Vitutus on otettava kokonaan kun kunnolla vituttaa." Tämä sitaatti on täyttä paskaa. Okei, onhan Ismo Alangon Vittu kun Vituttaa ihan vitun hyvä biisi, mutta yllättävän heikosti kirjoitettu. Jos ottaisin oman vitutukseni kokonaan, olisin ampunut aivoni seinille jo ennen viidettätoista syntymäpäivääni. Jos en muulla niin sitten vaikka ritsalla.
"...while I drown in a sea of pointless pussy." - Hank Moody
Seksuaalielämäni on täysin holtitonta, tunnen itseni välillä täysin estottomaksi. Olen erittäin tyytymätön itseeni ja elämääni, muttei asia näytä minua siltikään oikeasti haittaavan... Tai jos haittaisi niin olisin asian jo korjannut, mutta en ole siihen kyennyt saatikka halunnut. Haluttomuuteni auttaa muita ja itseäni alkaa kalvata minäkäsitystäni. Myöskin tapani käsitellä lähimmäisiäni on jokseenkin muuttunut huonommaksi. Olen ilkeä, ainaisesti pahalla päällä ja lapsellisesti kierin omassa säälittävyydessäni välittämättä siitä mitä saan ja mitä en. Yleisesti puran sisälläni kiehuvaa raivoa toisiin ihmisiin, mielellään myös niihin kaikkein lähimpiin ja rakkaimpiin ajattelematta yhtään heidän osuuttaan ongelmiini. Käyttäydyn kuin pahainen teini, vaikka kyseistä "ihmistyyppiä" vihaankin. Jopa oma tyttöystäväni jaksaa tukea ja ymmärtää, vaikka käyttäydyn todella itsekkäästi ja saatan polttaa pinnani naurettavan pienistä asioista.
"All the people on the street, I hate you all! And the people that I'll meet, I hate you all. Oh, I hate you all." - Get Set Go
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti