Miksi, Shem? Miksi!?

Joillekin saattaa ehkä misogynistisen huumorintajuni viljelemisen jälkeen kaappifeminismini tulla hieman yllätyksenä, mutta heittäkäämme se sivuun. Haluan nyt kysyä naisilta heidän itsetunto-ongelmiensa syistä vedoten anonyymisti muutamaan kokemukseeni heidän kanssaan.

Miksi vitussa naisen itsetunto on Suomessa niin vitun pohjamudissa kuin vaan voi olla? Vaikka harva sitä uskookaan, olen naisten suuri fani ja eritoten minua vituttaa osittain jopa surettaa tilanteet joissa todistan ystävieni heikkoa itsetuntoa/vaurioitunutta minäkäsitystä. Satun nimittäin tuntemaan saatanan lahjakkaita nuoria naisia omissa rooleissaan, jotka rankaisevat itseään liian rankalla kädellä pienistä virheistä, supermalleihin verrattavia kaunottaria, jotka vertaavat itseään Tukiaisen kaksoisolentoihin, jne. Tyypillisiä naiskliseitä. Se mitä en vain tajua on, että miksi vitussa nämä kliseet käyvät niin perkeleen usein toteen? En todellakaan nauti kuunnellessani ystävieni vuodatuksia liittyen heidän huonoihin puoliinsa, sillä yleensä ne ovat helvetillisillä kalibereilla liioiteltua paskaa. Jotenkin minusta tuntuu, että juuri se nätimpi sukupuoli pitää tietoisesti itseään miestä alempi-arvoisena vaikkakin tasa-arvo on mielestäni eritoten rakkaassa Suomessamme suhteellisen hyvinvoivaa... Jossain paikoissa jopa kääntymässä toisinpäin.

Tottakai jotkut äärifeministit syyllistävät tästä edelleen miehiä, mutta itse pidän tätä perättömänä panetteluna koska suurin osa parhaista ystävistänikin ovat tässä asiassa vahvasti naisten puolella ja yleensä kohtaamani sovinismi on vain typerän huumorin tuote. Jos me miehet oikeasti olemme tähän syyllisiä, taitaa olla että alan harkita itsemurhaa entistä tarkemmin. Jokseenkin yleensä pystyn muiden epäonnelle nauramaan ja vitsailemaan näin suht. anonyymissä blogissa, mutta tämä asia ei enää huvita edes minua.

"So beautiful with a blood-stained head. I wish I could've been there" - The Murderdolls