Tällä kertaa palaan viihdyttämään teitä muiden yksityisasioista ah, niin kiinnostuneita Suomalaisia puhumalla teille yksityisasioistani.
Ihan näin realistisella tähtäimellä, minä olen aika vitun lahjaton ihminen. En osaa kovin montaa hyödyllistä asiaa, ja netkin jotka osaan, osaan puolivillaisesti. Olen ehkä verbaalinen lahjakkuus, soitan taitavasti kitaraa ja osaan vittuilla ihmisille tarpeen tullen, mutta siihen se jääkin.
Erään enemmän tai vähemmän aidosti huolestuneen ystävättäreni mielestä elämäni on menossa alamäkeen, mikä ehkä johtuu lisääntyneen huolettoman alkoholinkäyttöni, välinpitämättömän asenteen, yleisen vihamielisyyden ja harkitsemattoman käytöksen johdosta. Mutta onko tämä kaikki tuomittavaa, jos voin ihan rehellisesti sanoa olevani onnellisempi kuin olen koskaan lyhyen muistini mukaan ollut? Joidenkin mielestä olen kävelevä luonnonkatastrofi, kuntaas toisten mielestä on jotenkin niin vitun taiteellista elää päivittäisessä "kiirastulessa". Myönnän, että olen viettänyt elämäni nyt teini-iän alkamisestä lähtien eräänlaisella "Haistakaa vittu-asenteella", mutta kun on "menettänyt kaiken", ei pitäisi olla enää mitään menetettävää. Ehkä voisin ihan vittuillessani todistaa tämänkin väitteen vääräksi ja mennä sotkemaan raha-asiat, ihmissuhteet ja oman psyykkeeni vielä taitavammin. Pystyn kyllä alittamaan riman vielä tästä tilanteesta kevyesti, silti monen mielestä olen elämäni surkeimmassa jamassa jos en juurikaan muista hoitaa asioita kuten vuokra, etc... Ja vietän viikonloppuni miellyttävän turrassa mielentilassa. Mutta tätähän se on, elämä on ihanaa juuri sellaisenaan. Eihän nämä asiat tästä tule koskaan paranemaan.
"It's such a wonderful life, I know nothing's gonna be alright." - Murderdolls
Saatan kuulostaa siltä tyypilliseltä pessimistiltä, mutta pyrin kyllä tuomaan esille ihan järkevän pointin. Ihmisen elämä on loppujen lopuksi aika turha kokonaisuus. Olemme täällä suurin osa turhaan ja osa meistä tekee "suuria tekoja", muta todellisuudessa nämä suuret teotkin ollaan tehty ihan turhaan. Kaiken kukkuraksi lopulta tämä universumi murenee ja kaikki meidän tekomme pyyhkiytyvät kaikesta historiasta ikuisuudeksi. Aikakäsitys itsessäänkin murenee ja kaikki mitä joskus oli, pyyhkiytyy lopullisesti. Universumi paikkana romahtaa ja Adolf Hitler on aivan yhtä mitätön kuin sinäkin, joka tätä olet typeryyspäissässi ruvennut lukemaan. Todellisuudessahan elämä on aivan yliarvostettua.
Olet todella kiehtova henkilö. Ei, en tiedä miksi ajattelen näin, en välttämättä haluakkaan tietää, mutta tulinpa vaan kertomaan. Mahtavaa että maailmasta löytyy näitä ihmisiä jotka näkee maailman sellaisena kuin se oikeasti on.
VastaaPoistaKiitos! En tiedä onko tuo sarkasmia, tai jokin muu etävittuilun muoto, mutta oletan nyt tässä tilanteessa että se ei ole sitä. Ja mitäpäs sitä turhia maalaamaan piruja seinille? Maailma on paska paikka, mutta sen voi hyväksyä ja asiaa lähestyä ilon kautta. :) Joskus toisinaan harkitsee itsaria, mutta onneksi järki voittaa. Sama olla täällä ihan vittuillessaan kun henki lähtee kuitenkin.
Poista