Olin tosiaan eräänkin nimeltä mainitsemattoman peräkylän Taunon coverlevylle äänitellyt kitarat hänen pyynnöstään ja mielin kielin sitä oltiinkin, kunnes työ oli jo tehty.
Sitten vasta tajuttiin, että palvelu on liian kallista ja myös minun uhraamani työtunnit äänitysten parissa pyritään luonnollisesti mitätöimään. Kaverin nerokas suunnitelma tosiaan kaatuu siihen, että vahinko on jo tapahtunut. Myöhäistä kilpailuttaa.
...Silti mies toteaa minulle, että olisi voinut soittaa joka instrumentin vaikka itse ja minä olin tarpeeton lisä. Voisin alkaa sen verran opiskelemaan musiikinteoriaa, että nuotintaisin improvisoimani kitarasoolot ja lähettäisin ne hänelle vaikkapa sähköpostilla. Äänittäkööt itse jossain kellarissa halvemmalla.
Mitä tästä opimme? Kenen idea oli jatkaa isänsä jalanjälkiä tällä ihanalla taiteilijan polulla? Kuka idiootti piti kitaransoittoa kannattavana? Vastaus: Emme mitään, teen todennäköisesti saman virheen vuoden päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti