Olen aina toisinaan harrastanut kitaroinnin lisäksi vastuutonta alkoholinkäyttöä ja liiallista juhlimista. Pääsiäiseni menikin hieman överiksi ja ajattelin jakaa vitutukseni asiaan liittyen.
Eräs kaverini kutsui minut Oulun keskustassa sijaitsevaan Dioneen. (Siis kaupungin kusisimpaan yökerhoon täynnä siveettömiä naisia ja kallista viinaa)
Eikai siinä, minähän erehdyin sinne menemään ja meininki oli sitä vitusti-liian-äänekästä-elektromusiikkia-liian-aikaisin joten aloitin viskin kittaamisen saman tien. En olisi varmaan sitä kovin kauaa selvänä kestänyt.
Minun henkilökohtaisella mittapuullani infernaalisen rankan ryyppäämisen ohella tapasin kauniin naisen, joka onkin sen jälkeen minua piinannut pienessä mielessäni jatkuvasti. Punapäät ovat minulle eräänlainen kryptoniitti ja tämäkin sattui olemaan juuri samaa kastia. Kun minulta kysyttiin jos liittyisin hänen seuraansa, olinkin jo niin tuubassa että päätin jäädä "vahtimaan kavereitani". Kuinka sekaisin voi ihminen olla, että kieltäytyisi tuosta!? Kaverinikin kysyi minulta olenko mies vai Mikki Hiiri... Ilmeisesti vahvoissa maisteissa viihtyvä Mikki Hiiri.
Ei siinä mitään, tämä ei ilonpitoa hidastanut vaan jatkoin juopottelua hyvien ystävieni seurassa kunnes eksyin erään ystävättäreni asunnolle nukkumaan vahvaa humalatilaani pois. Kaiken olisi luullut sujuneen varsin mallikkaasti, kunnes...
...Seuraavana aamuna päätinkin tarkistaa tilini, kannoin mukanani noin kolmesataa euroa Dioneen astellessani ja seuraavana aamuna sain infernaalisen krapulan lisäksi myös kärsiä noin viidenkymmenen euron balanssista. Olin ilmeisesti "hieman" seonnut laskuissa. Myös sain harmikseni huomata että tuliterät aurinkolasini olivat kadonneet, enkä saanut niitäkään ihan ilmaiseksi...
Mitä opimme tästä? Kun juhlii kuin rokkitähdet, kärsii myös seurauksista. Minä muun muassa vietän loppukuuni säilykkeitä syöden, mutta ainakin vähä-älyisen rokkikukon maineeni säilyy tahraamattomana ja sehän on tärkeintä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti