Hyvänä esimerkkinä vaikkapa virallisia asiakirjoja hoitaessani tai hitaanlaisia sähkölaitteita käsitellessäni yleensä kiroilen vuolaasti. Auvoisissa lapsuuteni vuosissa hyväksi havaittu keinoni oli nakella silloin heiveröistä veljeäni kuontaloon. Kiitos erinomaisten terapeuttien, kostan raivoni näinä päivinä vain nakkelemalla omistamiani esineitä seiniin osumatta kehenkään mikäli minulla on seuraa.
Myös bändikaverini, joihin veljeni kuuluu, ovat saaneet osansa lapsellisesta kiukuttelustani ja tämä kirjoitus on myös eräänlainen katarsis/anteeksipyyntökirje. Heh-vitun-heh. Ostin tuossa taannoin uuden kitaran, josta maksoin itseni kipeäksi. Siitä lupailtiin "soittovalmiutta ja hyviä säätöjä" joka ei luonnollisesti pidä paikkaansa. Tästäkin olen hieman vikissyt. Kitaranrähjä täytynee hienovirittää itse… Kaikki pitää aina tehdä itse ja se, ylläripylläri, vituttaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti