Olen viimeaikoina kärsinyt taiteellisista ongelmista, joista ajattelin nyt avautua blogissani. Tällä kertaa koetan vähentää tutuksi tullutta kiukuttelua ja käsitellä asiaa hieman vakavammin.
Kärsin pienimuotoisesta verbaalikriisistä. Blogiin on edelleen helppo rustata sitä samaa arkipäiväistä paskaa, mitä nyt tässä parin vuoden ajan on tullut enemmän tai vähemmän aktiivisesti tehtyä... Musiikin kirjoittamisen suhteen minulla on jälleen kerran ongelmia...
Yleensä olen aina ollut todella sukkela kirjoittaja, eikä taiteellinen aloitekyky ole koskaan takkuillut. Myös pidän sanavarastoani melko laajana mikä helpottaa biisejen (toisinaan myös tekotaiteellisen purppuraproosan) synnyttämistä, mutta nyt pari viime kuukautta on ollut kirjoittamisen tasolta varsin heikkoa. Seraph-orkesterini on puurtanut ahkerasti uutta materiaalia pöytään ja julkaisukin on tekeillä noin alkuvuodelle 2015, mutta de facto-pääbiisinkirjoittajana minulla on ongelma: Julkaisun nimikkobiisille ei keksi sanoja.
Kirjoitin jo yhdet teennäiset raapustukset aikaisemmin, mutta se nyt oli sanoinkuvaamatonta paskaa. Ehkäpä kirjoituslakkoni johtuu siitä, että vuodet 2013- ja '14:n alkupuoli olivat hyvin tekstintäytteisiä. Tunnen sanavarastoni ehtyneen jostain kumman syystä, enkä ymmärrä miksi. Tämä on vaivannut minua pari viime päivää ja paineet tekstin synnyttämisestä tekevät edes yrittämisen aloittamisesta entistäkin vastenmielisempää ja tunnen itseni kireäksi, kun uusi materiaali otetaan puheeksi. Päätin sitten siirtää vastuun orkesterin toisen biisinkirjoittajan harteille, mutta siltikin luottamukseni hänen kykyihinsä on jostain pikkumaisesta syystä hieman kortilla... Ei siinä sinänsä mitään henkilökohtaista, mutta olen tottunut hoitamaan taiteelliset seikat aina itse ja muiden suorituksen todistaminen pelottaa suunnattomasti. Toivottavasti Damian Craynes voisi auttaa minua ongelmani kanssa.
PS: Pyydän epätyypillistä sävyä jo nyt anteeksi, mutta tein tämän ennen kaikkea itselleni motivaation puutetta helpottaakseni. Toivottavasti ette kauheasti vittuuntuneet kirosanojen ja raivonpuuskien vähäisyydestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti